Kyläpäivät 2006

Karhujärven kyläpäivät seitsenkertaisti kylän väkimäärän

Karhujärven kyläpäiville vanhalle koululle kertyi kauniina kesälauantaina 15.7.2006 noin 150 osallistujaa. Marja-Leena Niskala toimi seremoniamestarina ja Taisto Kuusela puhui kotiseudun merkityksestä. Pirkko Kuusela lausui Ebba Ruotsalaisen runoutta. Jutustelun ja puheiden höysteeksi tahdit takasi, taikoi ja takoi Sallalainen Team Tusina orkesteri. Ahkera naistoimikunta totuttuun tapaan järjesti kahvittelut ja hernesopan. Illalla tanssattiin Morottajan Esulla eli Etelä-Sallan Urheilijoiden aikoinaan rakentamalla seurantalolla.

Karhujärven kesäpäivien eräs perinne on ollut alueen historiaan liittyvät esitelmät. Aiempina vuosina on esitelmöity mm. kylän ensimmäisistä asukkaista, Hietajärven ja Karhujärven välisen Niskakosken myllysahalaitoksesta, jatkosodan aikana Karhujärvellä olleesta lastenkodista, sota-ajan evakkomatkoista ja Raakunjoen suuruitosta.

Tällä kertaa kuultiin Harri Antilan esitelmä 1930-luvun autosavotoista. Vuosina 1934-1939 Sallan eli entisen Kuolajärven pitäjän alueella oli suuria autosavottoja, joihin liittyen puutavaraa kuljetettiin talvi-aikana idän suunnasta mm. Aholanvaarasta Hautajärventietä Karhujärven kautta Kemijärven Räisälään Suomulahteen, jossa puutavarakuormat purettiin järven jäälle odottamaan kesää ja uittoa. Puut uitettiin Kemiin. Lanssipaikka oli Suomulahdessa Peräojansuussa. Karhujärven ja viereisen Hietajärven jäälle oli varsinaisen tien kapeuden vuoksi aurattu talvitie jotta Suomulahden suuntaan puukuorma päällä menossa olevat autot ja Aholanvaaran suuntaan tyhjänä palaavat autot eivät joutuisi kohtaamaan kapealla tiellä. Hautajärventien risteyksessä Karhujärvellä ollut Mäkelän kauppa- ja kahvilarakennus oli osalle automiehistä kortteeritalona eli majoituspaikkana. Kaikkein suurimmassa autosavotassa eli Kuolajärven suursavotassa talvikausien 1937-38 ja 1938-39 aikana puutavaraa ajettiin myös Kuolajärven jäälle ja ilmeisesti uitettiin Tenniöjoen kautta Kemijoen latvoille ja edelleen eteenpäin. Talvisota esti talvikaudelle 1939-40 suunnitellun Luttojoen alueen savotan.

Taustaa:

Pitkän lamakauden jälkeen talouselämässä oli alkanut nousukausi joten 1930-luvun puoleenväliin mennessä oli tullut tarvetta hyödyntää teollisuuden käyttöön myös vaikeampien matkojen päässä olevaa metsävarantoa. Kyseeseen tuli vedenjakajana eli maanselkänä tunnetun alueen takana olevat metsät Vienanmereen laskevan Oulankajoen alueelta. Puutavara oli saatava 30-100 km pituisen matkan takaa kohti länttä eli Kemijoen vesistöön uittoa varten, joten matka olisi ollut aivan liian pitkä pelkästään hevoskuljetuksilla hoidettavaksi. Autosavottojen perusidea siis oli hoitaa ns. kaukokuljetus kuorma-autolla. Autokalustona oli mm. GMC eli ”kemssu”, Volvo, Diamond ja Chevrolet. Rovaniemellä ryhdyttiin rakentamaan jo tuolloin kuorma-autoihin perävaunuja, koska Ruotsista opittu tapa eli rekien käyttäminen kuorma-auton perässä osoittautui kovissa olosuhteissa huonoksi ratkaisuksi koska kuorma-autojen lumiketjujen tiestä esiin nostama hiekka kulutti rekien jalasten kulutuspinnat jo muutamassa päivässä.

Ensimmäinen suuri autosavotta järjestettiin talven 1934-35 aikana, kolmen kuukauden aikana joulukuun alusta helmikuun loppuun. Operaation taustalla olivat Kemi Oy, Veitsiluoto Oy, W.Rosenlew Oy ja Kemin Puuteollisuus Oy.

Savotan suunnittelivat Kemi Oy:n metsäpäällikkö Jarl Sundqvist, Veitsiluoto Oy:n metsäpäällikkö Valtteri Laukkanen ja Kemi Oy:n Kemijärven piirin piiripäällikkö Eino Mellenius. Sundqvist eli Sunkku ja Laukkanen eli Visu-Valtteri olivat käyneet Ruotsissa tutustumassa sikäläisiin autosavotoihin.

Aholanvaaran ensimmäisessä autosavotassa puut kaadettiin Niemelän lohkolla Aholanvaaran leimikossa ja vedettiin hevosella muutaman kilometrin matka välilanssipaikalle autotien tai tehdyn uuden ajouran varteen autokuljetusta varten. Lastauksen nopeuttamiseksi käytettiin moottorikäyttöisiä kiramolaitteita. Tässä ensimmäisessä suuressa autosavotassa saatiin korjattua talteen noin 100.000 kiintokuutiota tukkeja. Autoja oli käytössä noin 60, joista keskimäärin 15 korjaamolla olosuhteiden raskauden vuoksi. Kutakin autoa varten oli varattu kaksi kuljettajaa koska kuormia ajettiin kellon ympäri, josta syystä lastauspaikallekin piti järjestää valaistus. Metsälehdessä nro 52/1935 kirjoitettiin Lappi-henkisen hupaisan piirustuksen kera että ”Puulaakit ne pohjoisessa sahapuita kärräs, autot kera porojen kilpaa siellä pärräs”.

Toinen suuri autosavotta, jälleen Kemi Oy:n ja ja Veitsiluoto Oy:n toimesta, järjestettiin kaksi vuotta myöhemmin eli talven 1936-37 aikana. Puuta korjattiin jälleen Aholanvaaran leimikosta ja nyt myös Hautakylän leimikosta. Savotan johto oli Aholanvaarassa ja autokuljetuksen määränpäänä jälleen Suomulahti.

Samaan aikaan eli talvikaudella 1936-1937 Ruotsalainen yhtiö yritti kahden traktorin avulla vetää puutavaraa Sallan ja Kuusamon rajamailla olevasta Liikasenvaarasta Iijoen vesistön suuntaan, mutta operaatio kaatui omaan mahdottomuuteensa johtuen traktoreille liian jyrkästä maastosta ja Oulankajoen hiekkaisten jokipenkkojen pehmeydestä. Urakkaa ei helpottanut se että toinen traktori upposi Oulankajokeen. Ruotsalaiset ottivatkin lusikan ja kuorma-auton kauniiseen käteensä ja lopulta hoitivat kuljetuksen Liikasenvaarasta Suomulahteen kuorma-autoilla.

Kaikkein suurin ja myös tunnetuin autosavotta eli Kuolajärven suursavotta oli kahden talvikauden aikana vuosina 1937-1939, jolloin puuta kaadettiin aiempaa idempää eli Vuorikylän, Kurtin ja Isoselän lohkoilta eli Tuntsajoelta ja Kutsajoelta.Jo ensimmäisen talvikauden aikana eli kevääseen 1938 mennessä oli korjattu puutavaraa 300.000 runkoa eli noin 200.000 kiintokuutiota.

Lisätietoa autosavotoista


 

Vastaa

Powered by WordPress and HQ Premium Themes.