Lastenkoti

Punaisen Ristin työtä Lapissa, SPR-lehti nro 6/1943
Sotaorpohuolto Lapin läänissä, SPR-lehti nro 2-3/1941
Kotikymppi 11.7.2002
Kuvia lastenkodista
Vuoden 2002 kyläpäivillä otettuja kuvia lastenkodin maisemista
Kotikymppi 25.7.2002

Karhujärven kyläjuhla 20.7.2002 Harri Antila

KARHUJÄRVEN LASTENKOTI  1941/1942  –  1944

Sallan kunta menetti (klikkaa) talvisodassa 49 % pinta-alastaan, eli 22 jakokunnan  maista menetettiin kokonaan 8  jakokunnan  (Korja,  Kuolajärvi, Kurtti, Lampela, Sovajärvi, Tuutijärvi, Vuorijärvi, Vuosnajärvi) alueet ja kirkonkylän (vanha Salla) eli Sallansuun jakokunnan alue menetettiin melkein kokonaisuudessaan.

Vuotta 1940 koskevassa kunnalliskertomuksessa mainitaan Sallan kunnanvaltuuston kantana, että;
”kunnan keskuspaikaksi määrättäisiin joko Hietajärven (Karhujärvi) kylä tai Kursun kylä, riippuen siitä kumpaanko tulee keskeisempi asutuskeskus”.

PERUSTAMISEN TAUSTA:

SPR-lehti nro 2-3/1941:

Talvisodan (30.11.1939 – 13.03.1940) seurauksena Lapissa oli 1056 sotaorpoa, joista neljäsosa (250) voitiin sijoittaa SPR:n Lapin läänin avustustoimikunnan toimesta perustettuun kahdeksaan (8) väliaikaiseen lastenkotiin: Meltaus , Simo, Kemijärven Isokylä, Kursu, Märkäjärvi (eli nykyinen Salla), Hautakylä, Sodankylä, Kolari.

Avustustoimikunnan toimesta perustettujen tai ylläpidettyjen väliaikaisten ja pysyvien lastenkotien listassa mainitaan (SPR-lehti 6/1943) edellä mainittujen 8 lastenkodin lisäksi : Karhujärven,  Posion, Ala-Tornion ja Ranuan lastenkodit. Uutuutensa ja hyvän teknisen tasonsa vuoksi lienee oletettavaa, että Karhujärven lastenkoti oli tarkoitettu pysyväksi lastenkodiksi.

Edellä mainituista  12 lastenkodista 5  (144 paikkaa) oli avustustoimikunnan välittömässä hoidossa. Lisäksi avustustoimikunta oli varannut muihin lastenkoteihin hoitopaikkoja niin että voitiin sijoittaa samanaikaisesti 195 lasta hoitoon.  Esimerkiksi vuonna 1942 avustustoimikunnalla oli 92.971 hoitopäivää (per 365 pv = kokovuotiseksi muutettuna 254 hoitopaikkaa).

Lisäksi avustustoimikunta osallistui Rovaniemen ja Kittilän lastenkotien avustamiseen.

Suomen Huolto myönsi varoja lastenkotien ylläpitoon.

SPR:n Lapin läänin avustustoimikunnan perustajajäsenet:

SPR, Sotilaslääni, Suojeluskunnat, Lotta-Svärd, Rajaseudun ystäväin liitto, Mannerheim-liitto, Työväen järjestöt, Lapin maatalouskerhopiiriliitto.

SPR-lehti 6/1943 : ”Lapin läänin avustustoimikunnan laajin osasto on sotaorpo-osasto. Sen hoitoon kuuluvat läänimme kaikki 2309 sotaorpoa”. Joten vuoden 1941 kesäkuun lopussa alkanut jatkosota oli kahden ensimmäisen vuotensa aikana aiheuttanut sotaorpojen määrän nousemisen yli kaksinkertaiseksi (vrt. 1056 sotaorpoa talvisodan jälkeen).

PERUSTAMINEN:

Sallan kunnan kunnalliskertomus vuosi 1940 : Sivu 12, kohta E: Maatilat sekä muut kiinteistöt ja liiketoiminta, alakohta 1: Kiinteistöjen hankinta, myynti ja hoito : ”Suomen Punaisen Ristin antaman ilmoituksen mukaan Sallan Lastenkoti tullaan rakentamaan tulevan Sallan Kunnan alueelle, minkä vuoksi valtuusto päätti hankkia lastenkotia varten tarpeellisen tonttimaan” (2/10 – 40  § 8)

Sallan kunnan kunnalliskertomus vuosi 1940 : Sivu 12, kohta E: Maatilat sekä muut kiinteistöt ja liiketoiminta, alakohta 1: Kiinteistöjen hankinta, myynti ja hoito : ”Kunnan kiinteistölautakunnan tehtäväksi annettu hankkia kunnalle kiinteistöjä” (2/10 -40  § 12).

Sallan kunnan kunnalliskertomus vuosi 1940 : Sivu 12, kohta E: Maatilat sekä muut kiinteistöt ja liiketoiminta, alakohta 1: Kiinteistöjen hankinta, myynti ja hoito : ”Kauppakirjalla lokakuun 28 päivänä 1940 Sallan kunnalle Mäkelän (klikkaa)  tilasta ostetun maa-alueen kauppa vahvistettu kuntaa sitovaksi” (7/12 -40 § 6).

Sallan kunnan kunnalliskertomus vuosi 1940 : Sivu 9, kohta 6 : Velat, rahastot ja lahjoitukset: ”Sallan Lastenkotiyhdistys r.y:lle, rakennettavaa lastenkotia varten päätettiin lahjoittaa tarpeellinen tonttimaa Sallan kunnan Hietajärven kylästä” (7/12 -40 § 7).

Sallan kunnan kunnalliskertomus vuosi 1940 : Sivut 69-70,  Sallan Kunnan taloudellinen asema 31/12.1940, alakohta A: Rahastojen omaisuustaseet, alakohta I: Kunnallisrahasto, alakohta:  Velat :S.P.R:n lastenkotitili 15.783:45.

PAIKKA:

Paikka on Niskalanpelto. Tontin Sallan kunnalle myi kauppias Eino Mäkelä (klikkaa)  , joka oli ostanut Esteri (os. Niskala) Isojärven perintö-osan, jonka Esteri ilmeisesti oli perinyt isältään Kalle Niskalalta.  Mäkelän myymä tontti pellolta oli kai vain osa sitä kokonaisuutta jonka Mäkelä osti Esteri Isojärveltä.

Esko ja Marja-Leena Niskalan talo on samalla paikalla kuin missä lastenkoti oli.

Ennen lastenkotia ko. paikalla sanotaan olleen savupirtin.

RAKENTAMINEN / RAKENNUKSET:

Päärakennus : kellari + 2 kerrosta. Teknisesti erittäin hyvätasoinen, eli vesikiertoinen patterilämmitys, sisä-wc:t. Pohjan pinta-ala  20m * 10 m, eli 200 m2 per kerros.

Ykköskerroksessa lasten tilat (isojen puoli, pienten puoli, vauvala). Kakkoskerroksessa henkilökunnan asuintilat.

Kellarikerroksessa leivinuuni, pannuhuone, ja pumppu, joka otti vettä ulkona olevasta kaivosta.  Kaivon veden piti riittää 50 hengelle, syvyyttä 17 metriä.

Lapin sodan evakon jälkeen (1945 loppupuoli ja myöhemmin) kaivo täytettiin lastenkodin raunioissa olleella romulla/maalla ettei kaivoon pudottaisi. Kaivoa uudelleen käyttöön kaivaessaan 1990-luvulla Esko Niskala löysi sieltä mm. lastenkodin sänkyjen metalliputkia. Joku paikallinen oli sanonut Eskolle, että ”sitten kun alkaa lämpöpatteria tulemaan vastaan, niin olet aika lähellä kaivon pohjaa”. Pohjalla oli puinen laatikko, jossa paksu saksankielinen kirja. Tekstistä sai selvää, mutta kirja oli hajoamiskunnossa.)

Lapin sodan evakon jälkeen (1945 loppupuoli ja myöhemmin) kyläläiset hyödynsivät omiin jälleenrakennustöihinsä lastenkodin raunioista nauloja, piipun tiiliä, kaivon ylimpiä renkaita ja vesipumpun.

Siipirakennuksessa (sekin peräti 13 metriä pitkä) talonmiehen asunto, sauna, pesutupa. Rannassa pyykkitupa.

Rakentaminen lienee aloitettu jo välirauhan aikana, koska tonttiasia oli selvä jo 1940 joulukuulla. Lienee valmistunut 1941-1942, ja oli käytössä 2-3 vuotta syksyyn 1944 saakka.

Kursussa kolmessa parakissa ollut väliaikainen lastenkoti lopetettiin vuodenvaihteessa 1942/1943 ja lapset siirrettiin Karhujärvelle uudehkoon lastenkotiin.

Rakentamisessa oli Helsingistä muutaman hengen ammattimiesporukka (mm. rak.mestari), ja muuta työvoimaa oli Karhujärveltä, Morottajasta ja Hirvasvaaralta. Helsinkiläiset asuivat Niemessä.

Jokunen vuosi sitten kylällä oli käynyt rakennusmestari, joka oli rakennuttanut lastenkodin.

Onni Hietajärvi ja Kaino Niskala olivat Högforssin putkimiehen apumiehinä lastenkodin työmaalla. Kantolan Hannes laittoi ovet ja ikkunat.

Martti Harakka (nyk. Päivärinne) oli ollut Torniolaisen muurarin apulaisena koko urakan ajan. Martti H. oli itsekin päässyt muuraamaan jonkin verran.

Lastenkotia rakentamassa olleet työntekijät tulivat sammuttamaan Niemen saunan paloa. Sammuttamisessa muodostettiin ämpäriketju.

Uuno Hannula oli käynyt vihkimässä lastenkodin käyttöön, ilmeisesti keväällä 1942. U. Hannula oli maalaisliiton kansanedustaja 1927-44. Pohjolan Sanomien päätoimittaja 1917-1944. Opetusministeri 1937-1940. Maaherra 1944-1958.

TOIMINTAA/ARKEA:

Kylän talot oli kunnan määräyksellä velvoitettu antamaan lastenkodille elintarvikkeita. Myös polttopuita toimitettiin lastenkodin käyttöön.

Lastenkodin kaksi lehmää oli Niemen navetassa, Taava Tervo hoiti karjaa pyykkäyshommien lisäksi. Myös Muurolan talosta tuotiin maitoa lastenkodille. Pyykkäys tehtiin kesäisin rannassa. Aili Väinölä oli emännän apulaisena lastenkodin keittiössä.

Läheiseltä Niskakosken mylly-sahalta ei päiväsaikaan aina riittänyt sähköä lastenkodin vesipumpulle. Mylly-sahalle vievän vesireitin tammi (luukku) avattiin öisin, jotta saatiin vesi virtaamaan ja mylly-sahalla oleva generaattori tuottamaan sähköä pumpulle. Saavit ja kaikki muut astiat pumpattiin sitten täyteen lastenkodin kellarissa.

Lastenkodin johtaja Astrid Kilpeläinen, lempinimi Piipa-täti ja Assi-täti. Lasten rallatus:  ”Joutuin vaan nyt pojat nurkan taa, Piipa-täti sieltä tulla kopsuttaa”.

Lapset osallistuivat talon askareisiin kykynsä mukaan, mm. kantamalla polttopuita. Tytöt olivat apuna vauvalassa.

Piilosilla-leikit on jääneet mieleen erityisen hauskana, sekä kelkkamäki Anttulan mäellä.

Rantasaunan sauna-illat ja uinti Karhujärvessä oli unohtumaton kokemus. Tyhjä saunan pata oli hyvä piilopaikka piiloleikeissä.

Koulua käytiin vanhassa Kotilassa. Koulumatkaa oli 4 km, joka kuljettiin kävellen ja talvella hiihtämällä.

Joulujuhlat on jääneet mieleen, joulupukki toi lahjoja.

Komento oli kova, sääntöjä piti noudattaa. Sisälletulo- ja nukkumaanmenoaikoja oli noudatettava. Vitsaa tuli jos ei totellut, ja vitsa oli itse noudettava.

HENKILÖKUNTAA:

  • Johtaja : Lilja Jokela, Lapinlahdelta.
  • Johtaja: Astrid Kilpeläinen, lempinimi : Piipa-täti (ja myös Assi-täti.)
  • Emäntä: Lilja Jokelan sisko Irja Tuuvio, myöskin Lapinlahdelta.
  • Hoitaja, pienten puoli: Sanni Pussinen
  • Hoitaja, isojen puoli: Martta Paulus
  • Hoitaja : Marjatta Käpynen (nyk. Kivelä)
  • Keittäjä : Ulla Hautala
  • Aili Väinölä, emännän apulainen, keittiötyöt
  • Kerttu Mourujärvi (nyk. Mursu)
  • Taava Tervo, karjanhoito, pyykkäys
  • Talonmies : Väinö Ohenoja. Oli käynyt kylällä noin 1993.

LAPIN SODAN EVAKKOMATKA SYKSYLLÄ 1944:

Karhujärveläisten evakkoon lähtemisen ajankohta on ollut noin 09.09.1944, eli vain vajaa viikko sen jälkeen kun Suomen ja Neuvostoliiton välinen aselepo (04.09.1944) astui voimaan ja jona samana ajankohtana tapahtui myös se, että entisestä aseveljestä Saksasta oli tullut vihollinen.

Pienemmät lastenkotilaiset  menivät muiden kyläläisten mukana kuorma-autolla Joutsijärvelle.

Lastenkodin isommat lapset joidenkin hoitajien kera kävelivät Joutsijärvelle saakka. Aamukaurapuuron (ja lastenkodin kellarista tynnyristä otettujen kalojen) syömisen jälkeen reppu selkään ja matkaan, illaksi Joutsijärvelle, josta junaan.

Junaa yritettiin pommittaa venäläisten lentokoneiden toimesta jossakin Rovaniemen jälkeen, vaunut huojuivat radan lähistölle osuneiden pommien räjähdysten voimasta.

Kruunupyyssä tai Kokkolassa Karhujärven evakkolaiset nousivat pois junasta päätyäkseen  mm. Ala-Veteliin ja Kaustiselle. Kaustiselle evakuoidut kyläläiset muistavat, että olivat perillä Kaustisilla 13.09.1944.

Lastenkodin vanhemmat lapset (synt. vuonna 1932 tai aiemmin) olivat ilmeisesti Kruunupyyn tienoilla noin kuukauden, jonka jälkeen heidän matka jatkui  junalla Tampereelle ja hevoskyydillä Nokialle Alastalon lastenkotiin.

Lastenkodin nuoremmat lapset (synt. vuonna 1933 tai myöhemmin) vietiin Ruotsiin.

Sodan jälkeen vain osa lastenkotilaisista palasi pohjoiseen.

Lastenkodin lapsia jäikin Ruotsiin, varsinkin tyttöjä. Poikalapsia ei Suomi mielellään halunnut antaa jäädä Ruotsiin, koska sodassa oli kaatunut paljon miehiä.


 

Vastaa

Powered by WordPress and HQ Premium Themes.